torstai 26. kesäkuuta 2014

Herra Islannista ja liikunnallista pohdintaa





Lähiaikoina olen tehnyt niin pitkää työpäivää, että on ollut todella vaikea ehtiä tai motivoitua tekemään mitään urheilullista kotiin päästyä. Kuitenkaan mua ei ole ihan hirveän hankala houkutella tallille ratsastelemaan. Mun heppailuhistoria on oikeastaan ollut aika surullinen. Nuorempana mun oli todella vaikea mennä uusiin paikkoihin ja kestää sellaista nenän vartta pitkin katsomista. Aika monet tallitytöt on pahimmasta päästä tätä porukkaa.

Kuvissa oleva tyyppi on kuitenkin aika paljolti muuttanut tämän asian. Kyseessä on rakkaan ystäväni islantilainen. Tapasin ystäväni ensimmäisen kerran puolivuotiaana ja tapaamme kutsua toisiamme iso- ja pikkusiskoksi. On jotenkin paljon helpompi tehdä ja touhuta tietäen, että "isosisko" antaa turpaan kaikille, jotka soimaa mua siitä, että pidän hänen polleaan huonosti. Sekin on ihanaa, että aina voi kysyä, eikä tarvitse odottaa jonkun nauravan päin naamaa tyhmälle kysymykselle.

Vielä 22-vuotiaanakin löydän tämänlaisia ajatuksia päästäni. Olin kakarana aina se, joka valittiin viimeisenä joukkueeseen. Jotenkin kaikki liikunnallisuuteni on aina lytätty silloin, kun kehut olisivat olleet tärkeitä. Olen ollut ihan mielettömän epävarma liikkumisestani pitkään.

Tuo Uljas Musta jotenkin saa mut hetkeksi unohtamaan epävarmuudet ja keskittymään vain minun ja sen väliseen yhteistyöhön (ja isosiskon natsikuriin ja oikeasti kehittävään palautteeseen). En oikeastaan enää välitä, että joku näkee mut silloin, kun en osaa. Ajattelen vain, että kyllä se siitä vielä harjaantuu.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus eli "Onks kana hallon?!"

Juhannus kului töissä ja mökkeillessä. Olin aaton ja juhannuspäivän työpaikalla jumiutuneena työpisteeni eteen. Tosin sielläkin asiakkaista tarttui ihana hyväntuulisuus. Oon itse enemmänkin talvi-ihmisiä, mutta ajatus etukäteen juhlimaan karanneesta kaveriporukasta nosti kyllä kesäfiiliksiin. Juhannuspäivän illalla työpäivän päätyttyä hurautin pikkukirpullani E:n ja muiden perään mökkeilemään.

Olin ihan mielettömän hyvissä tunnelmissa, vaikka välillä satoi, ja muun ajan oli vaan kylmä. Sauna ja palju kuitenkin pysyivät lämpöisinä. Silloin, kun en ollut kypsymässä 40*c vedessä, seurailin porukan pelejä ja kilpailuja. Itse en osallistut juuri mihinkään peleihin, koska lähes kaikissa oli ajatuksena, että häviäjät joutuvat juomaan. Eipä tuo silti menoa haitannut. Kaikki juhannuksessa oli hyvää ja seura parasta.




"KETKÄ MUISTETAA? VOITTAJAT!"



Nyt yritän ottaa arjesta kiinni. Koko juhannuksen ajan söin ihan pitkin seiniä. Oikea ranne on tulehtumassa ja täytyy tänään laittaa tukeviin siteisiin, jotta pystyn naputtelemaan töitä koneella. Juuri laitetut ripset ovat ihan tuhannen räjähtäneet kaikesta paljuilusta ja saunomisesta, mutta onneksi nekin saa tuunattua jälleen uuteen uskoon.